Todiste siitä, että
en tapa kaikkea.
Ps. huomio rajaukseen.
Oi! Schlumbergera!
Menin markettiin, siellä ei ollut mukavaa. Pahinta oli, että omassa punaisessa toppatakissani olin aivan kuin jokainen toinenkin ostelija! Yritin miettiä keskiluokkaisuutta ja porvarillisuutta, mutta niiden ajattelu aiheutti syvää ahdistusta, sillä en itsekään ollut varma siitä punaisesta toppatakista, jonka alennusmyynnistä olen ostanut ajatellen, että se päällä olisikin mukava ja lämmin ja helppo ehkä telmiä lumessa. Mutta mitä! Tulenko koskaan telmimään lumessa vai onko kyseessä pelkästään takin minulle väläyttämä subjektiivinen käyttöarvolupaus, joka paljastuukin lopulta vain tyhjäksi lumeeksi? Tuleeko minusta koskaan sen punaisen toppatakin kanssa sellaista ihmistä, joka telmisi lumessa?! En tiedä! EHKÄ EI. Ja jos ei, silloin olen vain surullinen, urheilullisen ja punaisen toppatakin omistava tyttö, joka meni halpaan.
Mutta marketissa oli myös poistomyynnissä schlumbergera. Ostin sen, ja toin sen tänne ja istutin sen ruukkuun. Olen hyvin onnellinen siitä ja toivon, että rakkauteni sitä kohtaan saa sen kukoistamaan pitkään ja rehevästi. Toivon myös ettei se kuole liialliseen kasteluun tai liian vähäiseen kasteluun ja etten aseta sitä vääränlaiseen valoon, vaan että se kaikin puolin elää ja kasvaa ja voi hyvin ja kurkottelee lehdyköitänsä ympäriinsä!