Pari päivää sitten koin ahaa-elämyksen
kun tajusin, että nii-in, individualismi on väärässä. Ihminen ei ajattele yksin. Ihminen ei myöskään opi yksin mitään. Myös yksilön ongelmat eivät ole vain hänen ongelmiaan. Siksi on virheellistä kuvitella, että pitäisi ensin olla terve voidakseen elää. Päinvastoin. Pitää ensin heittäytyä elämiseen, yhteyteen ja jakamiseen ja vasta siitä voi syntyä terveys. Ei ole olemassa yksikköä. Ei vain ole.
Edit. Jotta ei tule epäselvyyksiä, en tee taaskaan jotain universaaliväitteitä. En tarkoita vaikkapa vakavia mielenterveydenhäiriöitä, joihin tarvitaan vakavaa hoitoa. Puhun kapitalismissa elävästä ihmisestä, joka joutuu kuvittelemaan olevansa erillisenä yksikkönä jotain, ja vieläpä jotain erikoislaatuista.