Kenelle tuntematon
Käytiin katsomassa Tuntematon. Tuntui aluksi oudolta, mennä nyt katsomaan jotain, josta puhuttiin joskus joulukuussa. Joulukuustahan on ikuisuus!
Hyvä että mentiin. Minä olisin sietänyt vielä enemmänkin provoa, mutta pääasia, että joku ajatus tulee päähän, ja kyllä tuosta ohjauksesta tulee. Ensimmäinen mielikuva oli, että tässä yksilöroolisuoritukset eivät oleellisimpia, ja onhan niitä aiemmin kuvattukin – itse asiassa jotkin yksilökohtaukset tuntuivat jollain tapaa oudoilta ja irrallisilta (ja nyt mietin, mitä tulkintani tarkoittaa) – vaan tärkeintä on hämmentävä kokonaisuus, johon yksilöt vasta asemoituvat. Esityksen ensimmäisen puolen hypetys ja ördäys Suomi- ja suomalaisuuskultin ympärillä ja väliajan jälkeen yleisölle suoraan esitetty vaatimus päivityksestä. Päivitä Tuntematon, päivitä ”sisällissota”, päivitä itsesi. Kenen on Suomi? Mikä on Suomi?
Nationalismi on outo kultti. Esityksen lopun kohutuista ampumisista tulee mieleen kysymys roolituksesta (ketkä ovat suomalaisia, ketkä ja mitkä asiat nousevat määritteleviksi). Roolitus kertoo jonkinlaisesta yleisestä konsensuksesta siitä, mikä muodostaa kokonaisuuden (”Suomen”). Konsensus samalla minimoi myös yksilön merkityksen, josta tulee vain joku tavallinen kansalainen (myös yleisö ammutaan), mutta vaikeuttaa ylipäätään koko asetelman kyseenalaistamista.
**
Noin muuten: ihana kevät. Olen käväisemässä kotona, kissa tuoksuu tutulta ja sitä voi rutistella, ja äidin kasvihuoneessa ja kasvimaalla on versoamassa kaikkea mahdollista paprikoista ja viinirypäleistä basilikaan ja porkkanoihin. Viimeinen opiskelukuu tullee olemaan kiireinen yllättävän muutonkin vuoksi, mutta olo on vain hyvä. Vain hyvä.