Ystävät
Niinhän se on, että kaikkien kanssa juttu ei luista ja joidenkin kanssa sitäkin tiuhemmin. Lähdin useampi päivä sitten käymään kotona, mutta jumituin onnellisesti ensin Tampereelle ystävien seuraan. Olen puhunut kolme päivää putkeen. Huippua.
On hyvä, että on monenlaisia tuttuja. Niitä, joiden seurassa keskustelu ja oman mielipiteen ja ajatuksen ilmaiseminen on hankalaa ja sanat joutuu pakottaen asettelemaan, niitä, joiden kysymykset ja asemat pakottavat miettimään omaa positiota, mutta lopulta myös niitä, joiden kanssa tietää tulevansa sekä emotionaalisella tasolla oikein tulkituksi että älyllisellä tasolla ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Viimeisimmät ihmiset ovat tärkeitä oman jaksamisen kannalta, jotta ylipäätään jaksaa innostua puhumaan, toimimaan, opiskelemaan, tekemään. Ja innostuminen nousee, kun ei tarvitse (enää ja jatkuvasti) perustella omaa olemustaan, omia lähtökohtiaan, omia pyrkimyksiään, vaan voi jatkaa niistä, yhdessä.
Myös se on hyvä, että voi joskus ja joidenkin kanssa puhua akateemisista ja elämäkerrallisista asioista limittyneesti, eikä aina irrallaan, kuin ne eivät liittyisi tai vaikuttaisi toisiinsa.