aaaavaaaan meeeereeeeen tuoollaa puoleeen
No HUH HUH. Ava? Miksi… näitä… sukupuolitettuja telkkarikanavia… tulee… mää… en… kuka noita haluaa… miksi…
Voi taas vain huomata sen, että se, mitä vaikkapa feministisessä teorisoinnissa on tehty iät ja ajat, on ihan yksi ja sama sen rinnalla, millä tehokkuudella ja määrällä ja raivolla mainostaminen ja media ja koko kulttuuri (kulttuurituotanto) tunkee pakottavia identiteettejä kuluttajille. Kuluttaja edelleen isolla koolla. Christopher Lasch kirjoittaa Timo Hännikäisen suomentamassa esseessä ”Missä oikeisto on väärässä?” (Kerberos 1/2007):
”Asian ydin ei ole siinä, että mainonta manipuloi kuluttajaa tai suoraan vaikuttaa kulutusvalintoihin. Se on siinä, että mainonta tekee kuluttajasta addiktin, joka ei voi elää ilman yhä suurempia annoksia ulkonaisesti tuotettua stimulaatiota ja jännitystä.”
Tosin mainonta vaikuttaa myös suoraan. Hesarin mielipidepalstalla oli tänään peruskoulun rehtorin kirjoitus lapsen seksuaalisesta häirinnästä. Kirjoittaja mainitsee tapauksesta, jossa ”kolmen nuoren miehen ryhmä oli alkanut verrata bussipysäkillä olleen mainoksen naisen rintoja pysäkillä seisseiden toisluokkalaisten tyttöjen rintoihin”. Aika yksinkertaista. Ja tosi vastenmielistä.
Hampaansa näyttävä nainen, jonka hampaat on kiillotettu useaan kertaan, ensin hammashoidoissa ja sitten kuvankäsittelyllä, ei ole houkutteleva ja viettelevä, vaan pelottava ja pakottava. Hyvän elämän malli, ideaali (se, jota ei koskaan tule ja jota ei missään ole) on pakottava, ja se on pakottava erityisesti Laschin kuvaamalla tavalla. Se pakottaa kurkottamaan, pinnistelemään, hankkimaan, uusiutumaan, vertailemaan, olemaan jatkuvasti mukana.
Ja niin edespäin. Toivoisin, että tämä ei vituttaisi niin paljon, mutta kyllähän se vituttaa.