Linkki
Lähdin taas. En ottanut mitään mukaan, mutta jätin jotain. Jotain saattoi jäädäkin, vahingossa. Päivä on harmaa, pellot nukkaa ja puut kauniimmissa väreissä kuin minään muina vuodenaikoina.
Bergman tiivisti tunnelman hetki sitten: jos hampaani on kipeä, kieleni etsiytyy uudestaan ja uudestaan koskemaan kipeää, tai jos jossain muualla on kipu, olen jatkuvasti tietoinen siitä kivusta.