Kukapa ei haluaisi olla rambutan Parkanossa
Ai että mitä minä teen viikonloppuisin?
No. Matkustan tietenkin junalla kaverin luokse hedelmäbileisiin. Olen pukeutunut rambutaniksi. Rambutanin lisäksi selleri, kukkakaali, mustikka, tomaatti ja puolivuotias kaalimato istuvat keittiön pöydän ääressä syömässä. Taloa maalataan, maalarit ovat paikalla viikonloppuisinkin. Jossain vaiheessa ikkunan tasolle laskeutuu liikkuvassa telineessä mies, joka rapsuttelee maaleja. Emme näe kasvoja, mutta maalarin toisen jalan sijalla on leopardikuvioinen proteesi. Toivomme myös, että maalari ei näe meitä.
Seuraavana päivänä lähden takaisin Jyväskylään. Kävelen junaan, joka on ihan täysi. Menen istumaan johonkin. Kymmenen minuutin kuluttua lähdöstä junatäti kuuluttaa: “tämä on pikajuna Rovaniemelle.” AI MINNE? “Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat Parkano…”
Jään siis Parkanoon. Parkanon juna-asemalta on seitsemän kilometria keskustaan. Kävelen tien yli johonkin metsään. Löydän paljon sieniä. Palaan lopulta takaisin asemalle ja istun auringossa syömässä pähkinävoita hammasharjalla. Tulen takaisin jollain junalla, rahaa eikä lippua ei ole, mutta ei se mitään. Hyvin näköjään pärjää ilmankin. Tulen Jyväskylään Pendolinon bisnesluokassa. Väärällä lipulla.
Jyväskylässä juoksen kämpille, teen ruokaa, kutsun kaverin syömään ja lähdemme vielä ulos pyörimään elokuun yöhön. Teen kärrynpyöriä ja alkaa heikottaa.
Mutta nyt vähän harmittaa, etten mennyt Rovaniemelle. Olisin päässyt ilmaiseksi Rovaniemelle! Sieltä olisi ollut hauskaa soittaa Jyväskylään Villelle, joka tiesi, että lähdin Tampereelle. “Hei kuule, voisitko katsoa vr.fi Rovaniemeltä Jyväskylään.”
