Reissua ennen, paluut ja lähdöt
En lopulta päässyt kuitenkaan mustikkaan. Keskiviikkona, jona oli tarkoitus mennä, satoi vettä taukoamatta. Ja tällä välin olen muuttanut Jyväskylän sisällä toiseen paikkaan ja käväissyt taas Helsingissä ja palannut uudelleen takaisin Jyväskylään pariksi päiväksi - lähinnä pakkaamaan. Aamulla tuli äkkilähtö melko aikaisin, juoksin ratikkaan ja junaan, ja junassa kolmessa ja puolessa tunnissa ehti kyllääntyä, kun vähien unien vuoksi ei jaksanut oikein lukeakaan.
Kävin kaupassa kaverin kanssa ostamassa toivottavasti viimeisiä tarpeita, rakkolaastareita, kuivattuja aprikooseja, mäkäräkarkotetta ja sen sellaista. Sinolin riittävyys pitää tarkistaa. Muutamia henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita hankittava vielä. Etsittävä pelikortit. Listattava asioita varmuuden vuoksi, jotta mikään olennainen ei unohtuisi. Hydrokortisoni. Pakattava kuivaruoat erillisiin, helpottaviin minigrippeihin. Pakattava ja tarkistettava rinkan paino. (20 kiloa, ei kiitos yhtään yli.) Säädettävä rinkkaa.
Kauppareissulta tullessa kävin keinumassa erään koulun pihalla. En muista, koska olisin viimeksi ottanut niin isot vauhdit. Hyppäsin myös pituutta, vaikka hameella se oli vähän hankalaa. (Ja nyt on polvissa ruohoa ja naarmuja.) Täällä on tänään ollut aurinkoinen iltapäivä, pitkästä aikaa. Tämänhetkiset Ilmatieteen ennustukset povaavat Muonioon perjantaille sadetta ja 11 astetta. Niin ja mäkäräisiä on tietenkin niin maan perkeleesti. Ei paljon naurata, mutta ei tätä reissua nyt siirretäkään.
Eikä reissua sitä paitsi edes voisi siirtää: viikon päästä torstaina minun pitää jo olla takaisin Tampereella. Menen uudestaan lääkäriin kuulemaan verikokeiden tuloksia. Saan toivottavasti kuulla, onko mm. aivolisäkkeeni toiminnassa vai eikö. Ja että mitä seuraavaksi.
Kello alkaa olla jo tarpeeksi. Olen kirjoittanut kammottavia kirjoituksia Huonon Kirjallisuuden Seuran (R.I.P.) malliin blogiin, johon en ainakaan vielä kehtaa pistää linkkiä, mutta jonka ideana on suoltaa maailmaan huonoja, tylsiä, vastenmielisiä, epätyydyttäviä tarinoita, runoja ja mitä tahansa. Ja niitä tulee paljon, jatkuvasti. Huomasin äsken kirjoittaessani, etten ihan pystynyt kirjoittamaan tarkkaa kuvasta pedofiliasta, mikä lienee lähinnä todella hieno asia.
Mutta niin, kello alkaa olla paljon, huomenna on tekemistä. Ikkunasta näkyy kellertävä taivaanranta ja kerrostalot, marketin seinä ja katuvalot. Kämppis - joka muuten sattuu olemaan Ville, kyllä, entinen poikaystäväni! - ei ole kämpillä, joten olen viettänyt illan yksikseni juomalla kahvia ja syömällä cappucino-jäätelöä, kirjoittamalla niitä hirveitä tarinoita, kuuntelemalla musiikkia ja irkkaamalla. Mikäs tässä ollessa. Moni asia voisi olla paremmin (maailmassa, pentele), mutta moni asia on juuri nyt myös ihan hyvin.